Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Novelleja! Korjauksia! Piiskaa!

14.11.2007 - 15:43

Unohdin käydä kustantamossa sovitussa tapaamisessa (kiitos päänsäryn, joka on ollut uskollinen kuin Musti, jolle on luun sijasta annettu kalloni kaluttavaksi), mutta posti sitten toi laatikkooni kirjekuoren Atenasta. Siinä on novelleja, jotka olen jo pariin kertaan kirjoittanut uusiksi - varustettuina merkinnöillä, joiden avulla kirjoitan novellit vielä kerran uusiksi. Totuttuun tapaan jokseenkin joka rivillä on korjausmerkintöjä ja ehdotuksia, aivan kuten pitääkin olla: näin se toimii!

Kun päivätyössä korjailee toisten tekstejä ja yrittää osoittaa keskeneräiset kohdat, on miltei hekumallista saada samantapaista palautetta omasta tekstistään. Ehkä tilanteessa on samankaltaista symmetriaa kuin siinä, että jotkut tuomarit ja päättäjät (ainakin Englannissa) käyvät Lady Dominan kuritettavana... Anna piiskaa! Olen ollut paha, paha poika...

Kirjoittaminen on perin yksinäistä puuhaa, jossa menettää helposti uskonsa välillä. Tästä vaiheesta pidän, sillä luotettavan ja tekstin olemuksen ymmärtävän kustannustoimittajan kynänjälki on kuin paimensauva, joka tosin ei kurita vaan ohjaa kirjailijaa lempeästi ohi sokeiden pisteiden ja vaarallisten sanaryteikköjen.

Ilmeisesti Taivaalta pudonnut eläintarha julkistetaan Tampereen Henki & elämä -tapahtumassa 16. - 17.2, mikäli projekti ei poistu aikataulusta omin päin.

Kategoria: novellikokoelma 2008 6 kommenttia Kommentoi

PALJASTUS! TULEVAN NOVELLIKOKOELMAN KANSI!

09.11.2007 - 18:23

Koska yksi tämän blogin perusideoista on valottaa kirjojen syntyprosesseja, päätimme paljastaa alustavan version novellikokoelman Taivaalta pudonnut eläintarha (Atena kustannus 2008) kannesta - luonnollisesti VAIN tämän blogin lukijoille! Minulla on luonnollisesti sekä kustantajan että graafikon (Keto Design) lupa tähän, kirjan syntyprosessissahan todellakin on läsnä muitakin kuin vain jumalaisen inspiraation varassa operoiva kirjailija.

Kokoelman niminovelli, Taivaalta pudonnut eläintarha, kertoo Murmeli-nimisestä lapsesta, joka matkustaa isän ja äidin kanssa mummolaan. Siellä isä - puhumaton mies - alkaa yllättäen kertoa Murmelille tarinaa siitä, kuinka hänen lapsuudessaan, sodan päätyttyä, Jäniksenselälle putosi neuvostoliittolainen rahtikone, joka kuljetti eläintarhan eläimiä.

Ja niille jotka ovat lukeneet Lumikon: kyllä, tämä vuosia sitten kirjoittamani novelli todellakin sijoittuu Jäniksenselälle, tarkemmin sanottuna sen syrjäisille laitamille.

Olin itse aluksi kuvitellut kirjan kannen mielessäni toisenlaiseksi. Kun näin, mitä graafikko oli novellin pohjalta suunnitellut, olin aluksi sitä mieltä, että ehei - eihän se tuolta näytä. Kuitenkin tulostettuani kansiehdotuksen ja katseltuani sitä muutaman päivän ajan totuin siihen, ja nyt se näyttää minun silmiini varsin hyvältä.

Kuvasta ei näy se, että tietyt osat kannesta painetaan kiiltolakalla - käsittääkseni ainakin flamingo, kauempana lentävä papukaija, kuu ja takakannen norsu. Pieniä muutoksiakin kanteen vielä voi tulla.

Kokoelmassa siis julkaistaan uudistettuina ja korjailtuina versioina jokseenkin samat novellit, jotka ovat aiemmin ilmestyneet kokoelmassa Missä junat kääntyvät (Portti-kirjat 2000) ja niiden lisäksi kaksi uutta tarinaa. Vaikka pokkarina ilmestynyt kokoelma Missä junat kääntyvät sai Tähtivaeltaja-palkinnon, se oli kieltämättä keskeneräinen - vielä tuolloin kirjoitin turhan rönsyilevää kieltä, ja kun prosessista puuttui vielä kustannustoimittaja, niin teos jätti valmiutensa suhteen toivomisen varaa.

Kategoria: novellikokoelma 2008 15 kommenttia Kommentoi

No se novelli

07.08.2007 - 21:05

Uutisten mukaan tänään oli kesän kuumin päivä. Kävin autolla kaupassa (paluumatkalla ilmastointi heitti taas kuuman hönkäilyn päälle, oikein kiva) ja istuin koneen ääreen. Taivaalta pudonneen eläintarhan (Atena 2008) toinen uusi tarina on melkein valmis. Siinä on noin 20 kirjan sivun mittaista liuskaa. Muistin taas novellin rakentamisen vaiheet:

1) Ideointi. Kun mieleen tulee ideoita, kirjoittamisen aloittaminen voi olla pienen kynnyksen takana, mutta kun oikeat aloituslauseet ja tyyli ovat löytyneet, on kirjoitustyö vähän aikaa mukavaa ja hauskaa.

2) Lapiotyö. Alkuvauhdin jälkeen huomaa lapioivansa kädet rakoilla materiaalien maaperää, joka on välillä kevyempää, välillä raskaampaa. Ajoittain kirjoittaminen on yhä hauskaa, välillä tökkii pahasti. Tässä vaiheessa rakennetaan henkilöhahmoja ja tilanteita.

3) Rakentaminen. Kun materiaalit on lapioitu kasaan, pitää huomioida rakenteet, tematiikka ja juonen kulku. Sieltä täältä poistetaan, toisaalle lisätään. Vaiheessa 2 kirjoitettu lopetus tökkii. Koko teksti tuntuu juosten kustulta ja typerältä. Paikalle kutsutaan kirjoittamisen sähkömiehet, putkimiehet, rakennustarkastajat, laatoittajat jne. Kun viimeistelyt on tehty, novelli alkaa vaikuttaa ihan toimivalta.

Tällä hetkellä tuskailen kohdassa 3. Lähinnä lopetus häiritsee. En ole varma siitä.

Kategoria: novellikokoelma 2008 5 kommenttia Kommentoi

Taivaalta pudonnut eläintarha

06.08.2007 - 16:45

Tarkennuksia, täsmennyksiä, infoa:

Keväällä 2008 Atena siis julkaisee minulta novellikokoelman. Sen työnimi on tässä vaiheessa Taivaalta pudonnut eläintarha.

Se sisältää pääosin samoja novelleja kuin vuonna 2000 Portti-kirjana ilmestynyt Missä junat kääntyvät, mutta tekstit on tällä kertaa kustannustoimitettu asianmukaiseen muotoon ja jossain määrin päivitetty tyyliltään (vuoden 2007 Jääskeläinen kirjoittaa jonkin verran eri tavalla kuin vuoden 2000 Jääskeläinen).

Vanhojen novellien uusien versioiden lisäksi kirja tulee sisältämään ainakin kaksi uutta tarinaa. Kyseessä ei siis ole alunperin kaavailtu vanhan kokoelman neljäs, paranneltu painos, vaan uusi teos - kovakantinen ja muutenkin ulkoasultaan uusi.

Kategoria: novellikokoelma 2008 1 kommentti Kommentoi

Uusi ja vanha kieli

01.08.2007 - 20:02

Novelli Missä junat kääntyvät sai aikoinaan eräästä kustantamosta palautetta, jonka mukaan kirjoittajan kieli on koukeroista ja kielikuvat tahattoman koomisia. Tosin monet kielikuvat olivat itse asiassa tahallisen koomisia, koska koomisen ja traagisen yhdistäminen on minulle luontainen asia. Kieli todellakin on koukeroista.

Olen käynyt läpi novellia ja kohdannut vanhan kirjoitustyylini. Nykyään minulla on uusi. Tässä yksi esimerkki siitä, kuinka olen työstänyt vanhaa kerrontaa sellaiseen muotoon, joka ainakin minusta itsestäni toimii paremmin.

Vanha versio:

Minä en ole sitten tyttövuosieni viitsinyt lukea sellaisia kirjoja, jotka sisältävät keksittyjä tapahtumia tai olemattomia ihmisiä, olipa ne sitten kirjoittanut Hemingway, Joyce, Aho, Polva, Christie, Jansson tai kuka muu tahansa tämän maailmankaikkeuden noin miljardista kirjallisesta kyvystä - minä pidän enemmän kiistattomista faktoista, ja rentoutuakseni lueskelenkin toisinaan tietosanakirjoja. On kyllin työlästä yrittää selviytyä päivästä toiseen sen kanssa, mikä on olevinaan minun omaa arkitodellisuuttani; mielikuvituksen herättäminen ja ruokkiminen fiktiivisillä tarinoilla vain saisi minut lopullisesti kadottamaan todellisuudentajuni. Varsin häilyväinen on jo nyt minun ymmärrykseni siitä, mikä osa muistamistani asioista on todella tapahtunutta ja mikä taas koostuu pelkistä tyhjistä muistikuvista, joilla ei ole koskaan ollutkaan vastinetta siinä historiallisessa jatkumossa, jota objektiiviseksi todellisuudeksi kutsutaan.

Minä en pidä menneisyyden ajattelemisesta, se kun pistää pään sekaisin ja mahan ripulille ja aiheuttaa lisäksi ankaraa migreeniä. Mutta poikaani minä en voi olla muistelematta. Siksi minä useinkin hiippailen lapio kädessä muistojeni hautausmaalle ja kaivelen esille palasia elämästäni poikani Ruupertin kanssa. Hänen kummallisen kohtalokkaasta suhteestaan juniin, hänen loistokkaista menestyksen ja onnen päivistään, jotka tekivät minut niin ylpeäksi, ja kaikesta muustakin.

Uusi, alustavasti korjailtu versio:

En ole sitten tyttövuosieni lukenut kirjoja, jotka sisältävät keksittyjä tapahtumia tai olemattomia ihmisiä. Rentoutuakseni lueskelen tietosanakirjoja. Fiktiota kartan. Minulla on täysi työ pysyä selvillä oman elämäni tapahtumista: perin hauras on ymmärrykseni sen suhteen, mitkä muistamani asiat ovat todella tapahtuneet ja mitkä eivät. Kaikilla muistoillani ei nimittäin näyttäisi olevan vastinetta siinä historiallisessa jatkumossa, jota myös objektiiviseksi todellisuudeksi kutsutaan.

Pidän nykyhetkestä, sitä on helppo käsitellä. Menneisyys on hankalampi juttu. Sen muisteleminen pistää pään sekaisin ja mahan ripulille ja aiheuttaa päänsärkyä.

Poikaani en kuitenkaan voi olla muistelematta. Usein hiippailen muistojen hautausmaalle ja kaivelen esille palasia elämästäni Ruupertin kanssa - hänen kohtalokkaasta suhteestaan juniin ja surusta, jonka hän tuotti, mutta myös menestyksen, onnen ja ylpeyden päivistä.

_________________________

Joku voi toki olla sitäkin mieltä, ettei kirjailijan pitäisi mennä muuttelemaan sitä, minkä hän on kerran kirjoittanut. Ihan validi mielipide sekin. Silti palan halusta saattaa kokoelman novellit valmiiksi, ihan vain jotta voin itse lukea niitä vääntelehtimättä ärtymyksestä.

Kategoria: novellikokoelma 2008 22 kommenttia Kommentoi

Korjauksia

01.08.2007 - 18:42

Kävin juuri alustavasti läpi vanhan novellini Laurelia etsimässä ja laitoin kustannustoimittajalle version, jota olen korjaillut sen verran kuin itse osaan.

Kielitaju on muuttunut siinä määrin, että prosessissa novellista poistettiin 359 sanaa (alkuperäinen pituus oli 11563 sanaa, uusi pituus 11204 sanaa). Ja aika monta virkettä piti muotoilla uusiksi. Pari selventävää juttua lisäsinkin.

Lumikon kieltä korjattaessa tuli selväksi, että helmasyntini ovat liialliset persoonapronominit silloin kun niitä ei tarvita ja omistusliitteet. Määritteistäkin olen opetellut luopumaan, vaikka tuleehan niitä vahingossa yhä mukaan.

Kategoria: novellikokoelma 2008 0 kommenttia Kommentoi

Araneidan dilemma

31.07.2007 - 17:06

Araneida kommentoi näin:

"Mikä dilemma! Olen aikonut jo pitkään lukea Missä junat, mutta nyt en tiedä pitäisikö hakea kirjastosta se vanha versio vai odotella kiltisti tuoreempaa monta monta monta kuukautta. (Nyt tietysti käsket odottamaan uuden ilmestymistä ja kaiken kukkuraksi ostamaan sen, että saat minulta rahat pois!)"

Olen paraikaa hiomassa vanhojen novellien kieltä - virkerakenteita, kappaleita jne. Olen tehnyt sen jo kerran, mutta aiottuani lähettää ne kustannustoimittajalle huomasin, että niissä on vieläkin siivoamisen varaa. Ja kun kustannustoimittaja pääsee novellien kimppuun, niitä melko varmasti muokataan lisää.

Uudessa Atena-versiossa novellit ovat huomattavasti selkeämpiä ilmaisultaan kuin vanhassa kokoelmassa, siitä ei pääse mihinkään. Lisäksi mukana on jotain uuttakin. Kyllä se uusikin versio kirjastoon hankitaan, lue se sitten kun se ilmestyy, niin pääset nauttimaan valmiimmasta proosasta.

Kategoria: novellikokoelma 2008 1 kommentti Kommentoi

Kirjoittaja

Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden äänenkannattaja.

Arkisto

2007